Yritystoiminta Thaimaassa (11.9.2016)

Joitain meitä Thaimaassa oleilevia valkonaamoja on edennyt niinkin pitkälle, että olemme päättänyt aloittaa jonkin asteisen liiketoiminnan. Kokemuksesta tiedän, että rikkauksia se ei sellaisenaan tuo, mutta kovalla työllä, säädyllisellä elämällä ja riskien hallinnalla voi itsensä ja perheensä kyetä elättämään.

Yksi heti alkuun itselleen peilin edessä selväksi tehtävä asia on, että Thaimaa on hyvin ksenofobinen ja epäreilu ympäristö ulkomaalaiselle tehdä liiketointa, sillä thaimaalaiset ovat aina kaikessa etulyöntiasemassa; thaimaalaiset eivät tarvitse työlupia, thaimaalaisille on sitä myötä paljon kevyemmät kirjanpidolliset rasitteet, thaimaalainen saa ilman muita liiketoiminnan lupia tehdä laajemman alan ammatteja, ja thaimaalainen on viranomaisten kanssa paljon vähemmän tekemisissä kuin lähes rikolliseen suhtautumisen aina saava ulkomaalainen.
Mutta säännöt ovat olemassa, niitä on kunnioitettava, ja on paljon esimerkkejä miten sinnikkäällä ja rehellisellä työllä, sekä nöyrällä asenteella voi pärjätä jopa ulkomaalainen.
Mutta muistaa heti alkuun sopii, että ahkera pitää olla, ja realistiset mahdollisuudet ahkeruuden palkitsemiseen ovat hyvät.

Mistä sitten aloittaa?

Jotkin meistä ovat päättäneet harjoittaa yritystoimintaa elannon saannin toivossa, jotkin harrastuksenomaisesti, jotkin ovat kansankielellä sanoen ”munistaan kiinni”, eli tukeakseen paikallisia ”tuttavia”, jotkut vakavammin ja hyvinkin tarkkaan talouden matemaattiset lainalaisuudet ja koulutuksensa pohjan hyväkseen käyttäen; kuka mistäkin syystä ja miltäkin pohjalta ponnistaen.

Thaimaassa on hyvin kehittynyt liiketoimia säätelevä kauppalaki, jota valvoo ja toteuttaa kauppaministeriö. On olemassa monenlaisia yritysmuotoja, joista kaikista meillä on Suomessakin jonkinlainen vastine.

On olemassa ammatinharjoittajan rekisteröity perusyhtiömuoto, on olemassa kommandiittiyhtiötä vastaava työyhteenliittymä, on olemassa konsernimallia, mutta se monesti toimivin yritysmuoto meille ulkomaalaisille on บริษัทจำกัด, eli englanniksi ”company limited”, eli rajavastuuyhtiö, joita on sekä julkisia että yksityisiä. Julkiset ovat isoja pörssiin rekisteröityjä yhtiöitä ja sinne on meillä tavallisilla Hans Lankareilla vielä pitkän pitkä matka.

Rajavastuuyhtiön valinta osuu kohdalle monesti työlupasäädösten, kiinteän omaisuuden omistamisen rajoitusten, tai liiketoiminta-alojen rajoitusten takia. Rajavastuuyhtiö on yhtiömuotona hyvin irrallinen yhtiön osakkaista ja hallituksesta. Sehän on siis oma erillinen henkilö; oikeushenkilö. Fakta jota hyödynnetään mm. maalain kunnioittamisessa.

Kauppaministeriön, eli ”kaupallisen kehittämisen osaston” toimipisteitä on Thaimaassa nykyisen laisena toiminut vuodesta 2002 asti, jota ennen se oli perinteisempi ”kaupparekisteri”. Tuo 2002 tapahtunut muutos oli silloisen liiketoimintamallisen valtionhallinnon nuorennusreformi ja tarkoitettu maan kilpailukyvyn nostamiseen, sekä liiketoimintaympäristön käyttäjäystävällisyyden kohentamiseen. Silloin olikin hieman erilaisilla arvoilla asioita eteenpäin ajava valtion johto, kuin on tätä kirjoitettaessa. Maata johdettiin silloin kuin liiketoimintaa. Jotkut kertovat että sama liiketoiminnan ja rahan voima peittosi kaikki demokratian aatteet myös maan poliittisessa johtamisessa. Nyt ne aatteet on peitottu hyvinkin isällisin ottein…

Kaupparekisteri on toiminut vuodesta 1923 ja siis nykyisellä uudella nimellään tarjoaa palveluitaan ympäri maata, ja liiketoiminnan kannalta tärkeissä provinsseissa hyvinkin vaatimuksia vastaavan toimintaverkostonsa kanssa.
Viranomaisen kanssa yhteistyössä toimii akreditoitujen tilintarkastajien verkosto, joille on olemassa hyvin tiukat toimintakriteerit, ja joilla vastuu on painava. He voivat tarkastaa kukin, vuonna 2015 tarkistettujen kirjanpitotointa valvovien säännösten mukaan, korkeintaan 200 tilinpäätöstä vuodessa.

Kirjanpito on asia jota ei sovi sivuuttaa, ja me suomalaisesta hyvinkin yltiöpäisestä viranomaismaailmasta tulleet sen tiedämme; joskus vähän liiankin hyvin. Muistaa sopii heti alussa, että kaiken kaikkiaan Thaimaa on kuitenkin paljon enemmän palkitseva järjestelmä kuin Suomi. Thaimaassa työn teolla voi rikastua, yhteiskunta ei kuppaa menestyvää yrittäjää kuivaksi, ja velvoitteittensa suorittamisen jälkeen sinulle jää omaan taskuun huomattavan paljon suurempi prosentti ansioistasi kuin Suomessa. Yhtiön kokonaisveroaste on viivan alla huomattavan paljon pienempi kuin Suomessa, tai muuallakaan EU:ssa. 
(Asiaan ei taas millään tapaa liity, mutta en malta olla mainitsematta kuinka Thaimaassa perintöveroa ei pienistä ja keskisuurista perinnöistä vaadita, pankit maksavat kunnollisia talletuskorkoja ja kiinteistöveroa ei toistaiseksi ole.)

Alkuhaparointiin löytyy netistä paljon tietoa, on meitä suomenkielisiä Hans Lankareita, ja Bangkokissa toimii Thaimaa-Suomi kauppakamari, sekä Finpro, joitten tehtävinä on edistää maitten välistä kauppaa, sekä siloittaa tietä yritysmaailmaan halajavalle. Kauppakamarilta saa mm. hyviä ilmaisia neuvoja ja kontakteja minne katseensa suunnata, ja mistä löytyisi mahdollisia yhteistyökumppaneita.

Velvoitteita ja oikeita valintoja

Yhtiön tulee pitää kirjaa tuloistaan ja menoistaan, ja siihen on syytä palkata osaava kirjanpitotoimisto. On huomattava etu, jos se kirjanpitotoimisto kykenee myös tarjoamaan näitä palveluita sinun omalla kielelläsi; peilaten viranomaisten velvoitteita sinun tarpeisiisi ja kykyihisi; niin että kaikki osapuolet ovat tyytyväisiä ja että liiketoimella on menestymisen edellytykset.

Me yrityspalveluja tarjoavat lakiasiaintoimistot osaamme valita asiakkaallemme sopivimman yritysmuodon ja vastuullisesti avustaa yrityksen perustamisessa.

Yksityinen rajavastuuyhtiö on siis se tavallisin, johon me falangit näppimme lyömme. Tämä yritysmuoto vastaa hyvin paljon esim. suomalaista osakeyhtiömuotoa, sillä tärkeällä erolla että Thaimaassa yrityksen johtajat ovat aina vastuussa yrityksen veloista ja velvoitteista. 
Suomessa on lamojen aikaan ollut aina paljon konkurssin vähintään kerran tehneitä yritysjohtajia jokaisen tuttavapiirissä ja monesti heillä ei ollut hädän päivää. Yritys on yritys, ja sen johtajien henkilökohtainen asema ei välttämättä järky, vaikka yritys tekisi kuinka komean kuperkeikan. Velkoja voi karttua mutta vapaus säilyy. Thaimaassa asia voi olla pahimmassa tapauksessa toisin!

Thaimaassa rajavastuuyhtiön johtajat ovat jopa rikosoikeudellisessa vastuussa yrityksen toimista ja veloista. Joista tärkein vastuu on kaikkien tuntemaa ja rakastamaa verottajaa kohtaan...

Thaimaassa verotus on kuitenkin yksioikoisempaa kuin meillä härmän ”veroparatiisissa”. Vähennyksiä saa tehdä yritystoiminnan kuluista mutta ei niin paljoa kuin Suomessa. Tämä helpottaa ja tekee asiat inhimillisemmiksi kirjanpidon kannalta. Vastaavasti on Thaimaassa huomattavasti helpompaa myydä ohi kirjanpidon mutta sitähän ei kukaan meistä koskaan tee.

Myös tilanteessa että yrityksellä ei olisi mitään toimintaakaan, tulee sen tehdä kirjanpito ja tilinpäätös joka tilikaudelta ja toimittaa se viranomaisille. Tilikauden voi yrityksen perustamisvaiheessa valita olevan joko kalenterivuosi, tai tilivuosi. Tilivuosi monesti helpottaa tilintarkastajan ruuhkaa vuoden vaihteen jälkeen, mutta toisaalta taas ensimmäinen valinta saattaa mahdollistaa ensimmäisen tilikauden olevan pitkälle yli vuoden mittainen, ja nuuka kaveri saattaa tässä sitten nähdä säästön paikan.

Liikevaihdoltaan 1 800 000 bahtia vuodessa saavuttavien tulee rekisteröityä arvonlisäverovelvollisiksi; tämä raja täyttyy helposti, jos yhtiössä on yksikin ulkomaalainen työlupansa kanssa heilumassa, koska jo pelkät sen isonenäisen ulkomaalaisen pakolliset palkkakustannukset, ja siihen liittyvät vero- ja sosiaaliturvavelvoitteet, nostavat yhtiön liikevaihdon yli tuon maagisen rajan.

Varpaillaan ei tarvitse olla, mutta ajan tasalla

Mikäli yritys ei huomioi verottajaa, on sen yrityksen johtajilla kohta vaikeuksia. Yleensä noin 6-7 kuukauden kuluttua tilinpäätöksen viivästymisestä alkaa viranomainen lähetellä kirjeitä. Niissä on uhkasakkoja ja siinä kohtaa olisi yrityksen johdon hyvä reagoida asiaan. Jos ei reagoi niin muutaman kuukauden päästä alkaa viranomainen tehdä kotikäyntejä; näitten käyntien ponnekkuus riippuu siitä, millainen on liiketoiminnan historia ollut tätä ennen. 
Yritys asetetaan selvitystilaan, lopussa suljetaan pakkotoimena. Ikävä tilanne yhtiön sen hetkisille rekisteröidyille vastuuhenkilöille…
Erittäin ikävä tilanteessa että yhtiöllä on jotain omaisuutta.

Muistaa myös sopii, että mikäli yhtiö ei ole hoitanut velvoitteitaan ajan tasalle, on niistä vastuussa vain ja ainoastaan sen yhtiön vastuuhenkilöt; ei se kirjanpitopalveluita tarjonnut, ja tilinpäätöksen laskuttamisen hyvin kyllä muistanut, puliveivari.
Paljon on nimittäin tapauksia joissa olemme saaneet selvitellä tilanteita, että suomalainen on maksanut epärehelliselle tai ammattitaidottomalle kirjanpitoa halvalla tarjonneelle välimiehelle vuosittaisen yhtiönsä tilinpäätöksen, ja että sitä ei sitten kuitenkaan kukaan ole viranomaisille asiallisesti hoitanut.
Ikäviä ja huomattavia sakkoja, jotka eivät siis oikean moraalin mukaan olisi sen yrittäjän maksettava, mutta viime kädessä sitä aina ovat.

Verottaja tekee myös satunnaisia tarkastuksia yrityksiin ja silloin on syytä olla kirjanpito käsillä ja asiat kunnossa.
Verottaja ottaa yleensä yhtiön tarkemman syynin alle, jos yhtiön liikevaihdossa on tapahtunut takapakkia vuositasolla, tai jos se on pitkään ollut dormantti, eikä oikein tunnu täyttävän olemassaolon edellytyksiä.
Tämä on erityisen kaukonäköisyyden asia niille, joilla on kiinteistön hallintaan tehty yhtiö. On erittäin tärkeää, että maalain näkökulmat bulvaanin käyttämisestä maan omistukseen on huomioitu, ja että yhtiö täyttää tietyt perusedellytykset liiketoiminnan olemassaolon suhteen. Tämä on asia, jossa jokaisen on syytä kääntyä ammattilaisen puoleen, sillä kiinteistöön kohdistuvien pakkotointen riski on syytä pitää poissa yöunistaan.

Summa Summarum

Tämä kaikki tarkoittaa kahta tärkeää asiaa: 1. Yrityksellä TULEE olla kirjanpito ja asiat on hoidettava alusta lähtien vastuullisesti. 2. Kun yrityksellä ei enää ole tarvetta olla olemassa, tulee se johtajien toimesta purkaa. Yritystä ei voi noin vain jättää tuuliajolle ja itsekseen kuolemaan, sillä se ei kuole, jollei sitä lopeteta asianmukaisesti. Johtaja voi kyllä kuolla esimerkiksi vankilassa, sillä vankilaan asiasta saattaa hyvinkin joutua, ja Thaimaan vankiloissa on joskus jopa kuullut olleen kuolemantapauksia.

Asiaa ei kuitenkaan tule kavahtaa, sillä jokainen vastuullinen normaali ihminen tajuaa antaa kirjanpidon alan ammattilaiselle, jonka tehtävä on pitää asiakastaan ajan tasalla tämän suhteesta verottajaan sekä muihin viranomaisiin.

Kirjanpitoa tarjoavia yrityksiä on täällä Thaimaassa pilvin pimein ja asiasta aiheutuvat kulut eivät ole mahdottomia. Me Suomen verottajan päähän potkimiset kokeneet pärjäämme varmuudella thaimaalaisen kollegansa pienistä pyynnöistä tätä rakastamaamme yhteiskuntaa kohtaan.